Astutusreissulla Saksassa

Astutusreissulla Norjassa

Tunturissa talvella -04

D-pentue vauhdissa!

D-pentueen siipiseisontoja

Erikoisnäyttelyssä 2005

Uusi lajihavainto?!

C-pentue Junkkarissa

Erikoisnäyttely 2006


Kuulumiset aikaisemmilta vuosilta

Friidun astutusreissulla Saksassa heinäkuussa 2010

Friidulle ruvettiin etsimään urosta Saksasta jo pari vuotta sitten, ja Saksan jalostusuroslistaa on tullut selailtua useampaan otteeseen. Urokseksi valikoitui lopulta Rocky KS von Neuarenberg, sukutaulu kiinnosti ja tietenkin uroksen meriitit vakuuttivat. Uroksella on tällä hetkellä myös huimasti jälkeläisnäyttöä, pentuja on maailmalla yli 600, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Turkissa, Pohjois-Amerikassa, Espanjassa... ja iso osa jälkeläisistä on myös menestynyt hyvin. Vielä yhteydenotto uroksen omistajaan Willi Werner Immkeniin, ja asia sinetöityi. Juoksu alkoi juhannusaattona ja samantien soitin Saksaan, että tulossa ollaan. Sitten ruvettiin Jussin kanssa miettimään, kuka sinne Saksaan lähtee ja millä kulkuneuvolla.

Eri vaihtoehtoja pohdittuamme päätimme, että minä lähden Friidun kanssa matkaan, ekat kesälomaviikotkin sattui juuri sopivasti alkamaan juhannukselta. Ja kun mummi ja Ville-vaari vielä lupasivat hoitaa tyttöjä reissun ajan (loma kun oli suunniteltu vietettäväksi Haukivuoren mökillä) niin ei kun nettiin matkustusreittiä suunnittelemaan. Yritin reissukaveriakin kysellä sieltä sun täältä mutta kukapa sitä ykskaks voi työt tai lapset jättää. Joten otettiin sitten Friidun kanssa reissu kaksisteen, ja saatiin vielä mummin ja vaarin ilmastoitu Nissan lainaan:)

Joten juhannuksen jälkeen pakkasin tyttöjen kanssa kimpsut ja kampsut, suunnattiin Ivalosta Itä-Suomeen ja sieltä sitten lauantaina 3.heinäkuuta lähdettiin Friidun kanssa ensin Helsinkiin,josta yötä vasten autolautalla Tukholmaan. Sieltä sitten sunnuntaipäivänä ajoin kuutisensataa kilometriä Trelleborgiin, jossa otettiin toinen autolautta Saksaan Travemündeen (tämä yhteys kannattaa muistaa, hinta on aika edullinen, tosin hidas, kestää n. 7 tuntia).

Puolilta öin oltiin Saksassa, ja lähdin rattia jännässä puristellen autobaanalle kohti Gehlenbergiä, apuna tienviitat ja googlemapsin mustavalkoprintti - sillä autonavigaattori Garminin Eurooppapäivityksen lataus ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut:D Matkaa oli muutama sata kilometriä, ja vasta Friesoythen kylässä klo 4 aamulla olin hetken eksyksissä, mutta soitin majapaikkaani Heidehof Jansen-Olligesiin ja sain sujuvalla englanninkielellä ohjeet - enkä pahasti eksyksissä ollut, matkaa oli vaivaiset 6km jäljellä. Perillä meitä Friidun kanssa odotti oma mökki kaikilla mukavuuksilla - Friidulle ruokakuppi naaman eteen ja oma pää tyynyyn!

Aamupäivällä heräiltiin, kävin aamiaisella ja tutustuttiin Friidun kanssa lähiympäristöön ja saksalaiseen Gehlenbergin pikkukylään. Soitin uroksen omistajalle hra Willi Werner Immkenille, että olemme saapuneet maisemiin, ja sovimme iltapäiväksi 'tärskyt'. Willi tuli meidät hakemaan hyvin tutunnäköisellä mettämiehen autolla, VW Transporterilla:) Ajettiin hänen lähellä sijaitseville metsästysmailleen, peltoalueiden keskellä oli pikkumetsikköä ja lammikoita, ja Willi kertoi että nämä alueet ovat heidän treeni- ja koealueitaan, riistana peltolintuja sekä sorsia. Päästimme koirat irti ja Rocky oli sen oloinen minkä kuvan olin siitä kuvista ja kuvauksista saanutkin, maskuliininen, vankkaluustoinen, erinomaisesti kulmautunut ja hyvärakenteinen uros. Rocky oli heti Friidusta kiinnostunut ja annoimme koirien leikkiä ja tutustua jonkin aikaa, ja Rocky astui Friidun kokeneen astujan elkein.

Astutus uusittiin vielä tiistaina 6. ja keskiviikkona 7. heinäkuuta. Näinkin paljon vaivaa nähneenä on parempi varmistua että astutus varmasti onnistuu:) Ehdittiin Willin kanssa jutella paljonkin, metsästyksestä ja koirista tietenkin, mutta myös mm. Suomen maataloudesta, Saksan politiikasta... Willi myös mielellään esitteli minua tuttavilleen ja sukulaisilleen "naisena joka on ajanut tänne kaukaa Suomen Lapista yksinään koiraa astuttamaan", saksalaisille kun välimatkat ovat paljon lyhyemmät kuin meillä. Omat metsästysmaastomme ja tapamme herättivät paljon mielenkiintoa, ja kutsuinkin Willin Lappiin tutustumaan suomalaiseen eräkulttuuriin. Saa nähdä tuleeko hän, kiireinen yrittäjä kun on.

Willi Werner Immken on kasvattanut lyhytkarvaisia saksanseisojia yli 15 vuotta kennelnimellä von Neuarenberg. Hän on lyhytkarvaisten koetuomari sekä ulkomuototarkastaja. Hän on innokas metsämies, ja ohjannut useita koiria KS-arvonimeen. Kennelistä on tullut maailmalle useita hyvin palkittuja koiria, ja Rocky on Saksan eniten käytetyimpiä jalostusuroksia.

Näin hän kuvailee Rockya, vapaasti saksankieleltä Suskin kääntämänä: ‘Rocky on seisontavarma, maskuliininen ja jalo uros, joka on mukava sekä kotioloissa sekä metsästyskoirana. Rocky on luonteeltaan tasapainoinen ja luotettava metsästyskumppani metsässä, pellolla ja sorsastuksessa, jolla on taito myös jäljestää, ja valtava vesityöskentelyinto.
Rockylla on yli 600 jälkeläistä (Saksassa, USA:ssa, Tanskassa, Itävallassa, Hollannissa, Turkissa ja Ruotsissa) ja on periyttänyt moniin eri verilinjoihin todistetusti hyviä ominaisuuksiaan: korkealuokkainen ulkomuoto, jalo, hyvä pigmentti, hyvät seisontaominaisuudet ja vesityöskentelyinto. Monia jälkeläisiä on jo käytetty jalostukseen, ja ovat myös osallistuneet IKP- ja Kleeman-kokeisiin.’

Ja tässä vielä Rockyn meriitit:
Derby 1. Preis jugend *, Solms 1. Preis jugend, VJP 74p., VGP 1. Preis 312 Pkt. HN, Vbr, Spurlaut, SW 1/1, SJ, IKP 124 p., KS, Formwert V 3 auf der Dr. Kleemann Prüfung

Ja tässä hieman selvennystä saksalaiseen lyhennelmäviidakkoon, kannattaa tutustua Saksanseisojakerhon sivuilta löytyviin koesääntöjen käännöksiin.
Derby (J) = Lyhytkarvaliiton nuorten koirien jalostus- ja ominaisuuskoe, J tarkoittaa että tulos saatu heti ensimmäisenä mahdollisena osallistumisvuotena
Solms = Lyhytkarvaliiton nuorten koirien jalostuskoe, Derbyä laajempi
VJP = Metsästyskäyttökoiraliiton nuorten luokan jalostuskoe
VGP = aikuisten koirien jalostuskoe, kaksipäiväinen koe johon saa osallistua ainoastaan kaksi kertaa ja tietyin edellytyksin
Vbr = Hakunouto, joka voidaan todeta ainoastaan metsästystapahtuman yhteydessä, koiran on seurattava haavoittunutta kettua tai jänistä v. 300 m ja tuotava se ohjaajalle
SJ = Saujager-Nachweis
HN eli Härtenachweis (kovuuden toteaminen) = voidaan tehdä esimerkiksi koekäynnin yhteydessä tai muutoin metsästyksellisessä tilanteessa, jossa on silminnäkijöitä. Koiran tulee osoittaa kovuutta pienpedolla saattamalla se toiminnallaan hengiltä. Todistus anotaan Metsästyskäyttökoirayhdistyksestä.
SW = verijälkikoe, kauttaviivan jälkeen monesko yrityskerta
IKP = Lyhytkarvaliiton kansainvälinen koe, osallistuminen vain tietyin edellytyksin
KS = LK-voittajatitteli, jonka voi saada koira joka läpäisee Lyhytkarvaliiton Dr.Kleeman-jalostuskokeen. Kokeeseen pääsee osallistumaan vain erittäin hyvillä saavutuksilla, ja sitä pidetään vastaavana kun kotimainen käyttövaliotittelimme. Kokeessa on myös ulkomuotoarvostelu, josta pitää saada vähintään ‘erittäin hyvä (sehr gut)’ jotta voi jatkaa itse kenttäkokeeseen.

Majapaikan lähistöllä oli puluja, fasaaneja, jäniksiä... Friidu maatiainen sai kokoajan ottaa seisontoja:)

Takaisin päin päätin lähteä Tanskan kautta, ensin ajoin Hampurin lähelle vanhaa kaveria Kirsiä moikkaamaan, jolta sain vielä viime hetkin vinkit, ja sitten ajoin Puttgardeniin, josta lautalla Tanskaan. Lauttoja meni kyllä puolen tunnin välein, mutta keskieurooppalaisilla oli myös lomakausi, ja ensin jonotettiin lipunmyyntiin puoli tuntia, ja sitten lauttaanpääsyä kaksi tuntia... Hellekeli piinasi ja eniten rassasi onneton järjestelmä, kukaan ei tiedottanut kauanko jonotus kestää, miten jono etenee ja miten lauttaan ajetaan... Kyllä kotimaisilla lautoilla nämä hommat toimii ihan eri tavalla, ja hintakin on paaaaljon alhaisempi!

Kun sitten vihdoin päästiin Friidun kanssa Tanskaan, en enää ajatellutkaan ottavani lauttaa Ruotsiin, vaan ajoin Kööpenhaminaan ja sieltä Ison Beltin sillan kautta Malmöhön. Reitti oli helppo ajaa, ja kun olin Ruotsissa, tuntui jo siltä että olisi kotona... Malmöstä samoilla silmillä ajoin Jönköpingiin, jossa oli pakko ottaa parin tunnin unet auton takapenkillä, ja sitten aamuvarhaisella Tukholmaan jonottamaan, nimittäin kaikki autolauttapaikat aamulaivalle torstaina oli varattuja, mutta sain vinkin että kannattaa mennä jonottamaan, peruutuksia tulee kuulema melkein aina. Niinpä olin viideltä aamulla (lautta lähtisi 7.45) jonottamassa peruutuspaikkoja... Piinaavan parituntisen jälkeen pääsin lauttaan, ja koto-Suomi oli jo lähellä! Ah, Viking Linen maksuton wlan-yhteys ja kaikinpuolin muutenkin sujuva palvelu tuntui mukavalta! Friidu nyt täysin kokeneena laivamatkustajana pissi kannelle (minulla kokoajan kassissa kasapäin vessapaperia ja sanomalehteä) ja nojaili kaiteisiin kanssani aaltoja ja lokkeja seuraten.

Reissu oli pikavauhtinen, mutta mukava, sain uusia mukavia tuttuja Saksasta ja toivottavasti syyskuun alussa näkee päivänvalon lauma Friidun ja Rockyn jälkeläisiä!